Avauspuhe

Vastuullisuus on teema, joka puhuttaa vuonna 2019 varmasti kaikkia. Vastuullisuudesta on tullut muoti-ilmiö, eikä kukaan varmasti välty tuolta sanalta kun puhutaan elämän valinnoista nyt ja tulevaisuudessa.

Siksi ei ole mikään ihme, että asia hiipii pikkuhiljaa myös eräihmisten maailmaan. Vaikka perinteisesti moni metsästäjistä edustaa sitä hieman konservatiivisempaa laitaa kansastamme, uuden ajan ja uusien metsästäjien myötä myös suomalaisen eränkäynnin on pakko jossakin kohtaa luoda nahkansa. Viimeistään ulkopuolelta tulevat voimat pakottavat meidät siihen, sen meistä pääosa on varmasti huomannut viime vuosien mediakeskustelujenkin pohjalta.

Ilmaston tila, riistan elinympäristöjen murros, metsästyksen vastaiset puheenvuorot, kaikki nämä viikottain esillä olevat keskustelunaiheet saavat luonnollisesti metsästäjätkin miettimään missä oikein nyt  mennään? Olivatpa syyt ja taustat mitkä tahansa, metsästäjä on kuitenkin se joka kaikkeen tähän ensimmäisenä törmää.

Mutta on meidän metsästäjienkin sisällä tapahtumassa asioita, jotka johtavat vääjäämättömään muutokseen.

Perinteinen suomalainen eränkäynti on sotien jälkeisen ajan pohjautunut hyvin pitkälle metsästysseurojen ja –seurueiden ympärillä pyörivään sosiaaliseen toimintaan. Erämaiden äärillä havahduttiin siihen, ettei esimerkiksi hirven metsästys enää toimi jos ei lyöttäydytä yhteen ja organisoiduta paremmin. Seuratoiminnasta moni erämaiden erakko löysi jopa tärkeimmän sosiaalisen verkostonsa. Sotien jälkeisessä maailmassa makkaravalkean ympärillä vallitsi syvä konsensus, niin kuin maamme historiassa muutenkin. Hirvijahdin lomassa, valkean ääressä ei ihmisiä ole eroteltu sosiaalisen aseman tai muun statuksen mukaan ja hyvä näin. Samasta syystä metsästys on ollut helposti lähestyttävä, suhteellisen matalan kynnyksen harrastus. Se on tarjonnut sosiaalisen verkoston niillekin, jotka ehkä olisivat syrjäytyneet muuten, vailla samanhenkistä seuraa.

Nyt ”uutena aikana” totuus on kuitenkin se, että kasvavin joukko metsästäjien keskuudessa ei tulekaan enää perinteisesti maalaiskylän pojista. Heistä, joiden on helppo sujahtaa joukkoon koska kotitilalla on maita, ja edelliset sukupolvet metsästäneet vuosikymmeniä tietyn seuran alueella. Saattaapa olla, että joidenkin isoisä tai isä edennyt myös metsästykseen liittyvän yhdistystoiminnan tikapuilla jahtipäälliköksi, seuran puheenjohtajaksi tai jopa riistanhoitoyhdistyksen luottamustehtäviin asti.

Ei. Näin ei välttämättä enää todellakaan tule käymään sillä viimeisien vuosien aikana uusien metsästyskorttien suorittajista iso osa on suurista kaupungeista tulevia, noin 30-39-vuotiaita miehiä ja naisia. Naisia yleisestikin ottaen on jo puolet uusista metsästystutkinnon suorittaneista. Pelkästään tämä hieno kehitys muuttaa vääjäämättä elämäntapaamme sillä naiset suhtautuvat metsästykseen selkeämmin luontoelämyksen tai koiraharrastuksen osana. Tätä kautta saapuu koko ajan enemmän uusia, raikkaita tuulia lajimme pariin.

Uusista metsästäjistä iso osa on myös ihmisiä, joiden perheessä ei välttämättä ole ennen metsästetty. He tulevat siten usein myös suvusta, jolla ei välttämättä ole enää mitään kontaktia metsästysseuroihin tai yleensäkään tämän tyyppiseen yhdistystoimintaan. Heillä voi olla huomattavasti korkeampi kynnys päästä käsiksi metsästysmahdollisuuksiin, ja yleensäkin tunnustautua metsästäjäksi.

Kuitenkin tämän elämäntavan jatkuvuuden kannalta on tärkeää että kaikilla, erityisesti näillä uuden aallon metsästäjillä olisi samanlainen matala kynnys päästä sisään metsästykseen ja sen tarjoamiin luontokokemuksiin. Olisi suotavaa, että hekin voisivat vielä 10 vuoden kuluttuakin ylpeänä tunnustautua metsästäjiksi ja sitä kautta ihan samanlaisiksi luonnonystäviksi kuin muutkin metsistämme luontosuhdettaan hakevat ihmiset. Kaikkien ihmisten pitäisi saada kuulua johonkin ryhmään ihmisenä, omana itsenään sillä hyväksytyksi tulemisen tarve on koodattu meidän kaikkien laumoissa elävien nisäkkäiden DNA:han. Siksi on tärkeää että myös me metsästäjät saamme kokea hyväksyntää jatkossakin, kaikissa muodoissamme.

Metsästys on ennen ollut pakollinen tapa hankkia ruokaa pöytään. Metsä on ollut se viimeinen hätävara josta nälkään on ravintoa saatu. Enää emme välttämättä ole siinä tilanteessa, mutta mitä metsästys vuonna 2019 sitten oikein on? Kaiken tämän murroksen keskellä?

Me Vastuullisen Eränkäynnin puolestapuhujat haluamme tällä hankkeella lähteä sitä teidän kanssanne määrittelemään. Me tiedämme että kestävä, eettinen metsästys on elintapamme jatkuvuuden elinehto. Haluamme tarjota foorumin jossa vastuullisuutta tarkastellaan eri näkökulmista metsästyksen viitekehyksessä. Tällä sivustolla haluamme tuoda esiin erilaisia ajatuksia siitä, voisiko esimerkiksi vuoden 2019 matkailutrendin, lähimatkailun ja metsästyksen yhdistää syrjäseutujemme hyväksi? Haluamme keskustella teidän kanssanne siitä, miten kaupunkilaismetsästäjä pääsee mahdollisimman vastuullisesti metsästysmahdollisuuksien äärelle. Haluamme tuoda esiin uusia näkökulmia metsästykseen liittyvien luontokokemusten taltioimisesta uusin keinoin. Haluammepa tietenkin puhua myös siitä, miten riistaeläin päätyy kaikkein eettisimmin sinne missä se voi tarjota kaikkein mahtavimpia elämyksiä, eli ruokalautaselle.

Haluamme siis haastaa teidät kaikki mukaan Vastuulliseen Eränkäyntiin vuonna 2019! Tervetuloa keskustelemaan kanssamme tänne blogiimme, ja Premium Tour 2019 kiertueelle ympäri maan!

Vastuulliset Eränkävijät:

Nordic Distribution Oy, Teuvo Louhisola Oy, Sasta Oy, FinnHunting Oy ja Continental Renkaat

9 kommenttia artikkeliin “Avauspuhe”

  1. Marko Ala-ketola

    Hyvä aloitusteksti!

    Vastaa
  2. Tuija M

    Hyvä avaus!Itse olen kuulunut juuri näihin ei sukuperinnettä- maattomat- seurattomat-kokemattomat-saaliittomat – mutta sinnikkäät-kastiin aika pitkään joten tiedän täsmälleen mistä puhutaan. Jään seuraamaan suurella mielenkiinnolla

    Vastaa
    1. Vastuullinen Eränkäynti

      Hei Tuija! Ja tervetuloa blogimme pariin! Kiitos palautteesta, tästähän on hyvä aloittaa keskustelu aiheesta. Lisää pienempiä päivityksiä ja keskustelunaiheita nousee myös Facebookissa ja Instagramissa joten tilejämme kannattaa seurata!

      Vastaa
  3. Junnu

    tähän voinee antaa kommenttia kuka tahansa?
    Tv -j

    Vastaa
    1. Vastuullinen Eränkäynti

      Kyllä! Se on jopa toivottavaa että saamme keskustelua aikaiseksi!

      Vastaa
  4. Huuskonen pauli

    Joo kyllä se on hieno kun noi nuorremmat pääsevät vähän helpommalla metsästys harrastuksen pariin. Mutta on sillä polulla metsäjäksi viellä paljon kaiken laisia vastuksia.metsästys seuroilla on iso vastuu autaa noita tulevia metsästäjiä tällä polulla alkuun.

    Vastaa
  5. Tt

    Eräs asia mikä meidän metsästäjien tulisi itse päivittää tähän päivään. Nimittäin haulikonvälitulpat. Jokainen voi kuvitella minkä määrän muovia jätämme/olemme jo jättäneet järville joka syksy. Esim ne ”kuumat sorsapaikat” jossa se 60-100laukausta per ukko, menee helposti jo avajaisena. Jokainen saa omat hylsyt kohtuu hyvin kerättyä pois järviltäkin, mutta välitulppia ei. Green wad maatuvia tulppia on jo joissain maissa myynnissä. Nämä tulpat, tulisi saada kotimaahan myyntiin myös. Tai miksi ei joku suomalainen patentoinsi maatuvaa välitulppa ratkaisua? Jos asiaa ei itse laiteta kuntoon, herää luontojärjestöt tai Eu asiaan jossain vaiheesssa, ja jälleen syyttävä sormi osoittaa metsästäjiä.

    Vastaa
    1. Vastuullinen Eränkäynti

      Tämäkin on totta! Muoviroska on tällä hetkellä varsinkin maailman merien osalta iso puheenaihe, ja myöskin ongelma. Maa-alueille on esimerksi Lyalvale Expressiltä saatavilla jo huopatulppainen kiekkopanos, jopa 20-kaliiperisena, sekä luonnollisesti metsästyspanoksia jo hyvä joukko. Huopatulppainen patruuna on myös kuvioltaan yleensä hyvä. Haasteitakin tokin on, saapa nähdä kuinka esimerkiksi EU aikoo ratkaista ongelmayhtälön eli teräshaulit ja maatuvat tulpat.

      Vastaa

Vastaa käyttäjälle Marko Ala-ketola Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.