Avauspuhe

Vastuullisuus on teema, joka puhuttaa vuonna 2019 varmasti kaikkia. Vastuullisuudesta on tullut muoti-ilmiö, eikä kukaan varmasti välty tuolta sanalta kun puhutaan elämän valinnoista nyt ja tulevaisuudessa.

Siksi ei ole mikään ihme, että asia hiipii pikkuhiljaa myös eräihmisten maailmaan. Vaikka perinteisesti moni metsästäjistä edustaa sitä hieman konservatiivisempaa laitaa kansastamme, uuden ajan ja uusien metsästäjien myötä myös suomalaisen eränkäynnin on pakko jossakin kohtaa luoda nahkansa. Viimeistään ulkopuolelta tulevat voimat pakottavat meidät siihen, sen meistä pääosa on varmasti huomannut viime vuosien mediakeskustelujenkin pohjalta.

Ilmaston tila, riistan elinympäristöjen murros, metsästyksen vastaiset puheenvuorot, kaikki nämä viikottain esillä olevat keskustelunaiheet saavat luonnollisesti metsästäjätkin miettimään missä oikein nyt  mennään? Olivatpa syyt ja taustat mitkä tahansa, metsästäjä on kuitenkin se joka kaikkeen tähän ensimmäisenä törmää.

Mutta on meidän metsästäjienkin sisällä tapahtumassa asioita, jotka johtavat vääjäämättömään muutokseen.

Perinteinen suomalainen eränkäynti on sotien jälkeisen ajan pohjautunut hyvin pitkälle metsästysseurojen ja –seurueiden ympärillä pyörivään sosiaaliseen toimintaan. Erämaiden äärillä havahduttiin siihen, ettei esimerkiksi hirven metsästys enää toimi jos ei lyöttäydytä yhteen ja organisoiduta paremmin. Seuratoiminnasta moni erämaiden erakko löysi jopa tärkeimmän sosiaalisen verkostonsa. Sotien jälkeisessä maailmassa makkaravalkean ympärillä vallitsi syvä konsensus, niin kuin maamme historiassa muutenkin. Hirvijahdin lomassa, valkean ääressä ei ihmisiä ole eroteltu sosiaalisen aseman tai muun statuksen mukaan ja hyvä näin. Samasta syystä metsästys on ollut helposti lähestyttävä, suhteellisen matalan kynnyksen harrastus. Se on tarjonnut sosiaalisen verkoston niillekin, jotka ehkä olisivat syrjäytyneet muuten, vailla samanhenkistä seuraa.

Nyt ”uutena aikana” totuus on kuitenkin se, että kasvavin joukko metsästäjien keskuudessa ei tulekaan enää perinteisesti maalaiskylän pojista. Heistä, joiden on helppo sujahtaa joukkoon koska kotitilalla on maita, ja edelliset sukupolvet metsästäneet vuosikymmeniä tietyn seuran alueella. Saattaapa olla, että joidenkin isoisä tai isä edennyt myös metsästykseen liittyvän yhdistystoiminnan tikapuilla jahtipäälliköksi, seuran puheenjohtajaksi tai jopa riistanhoitoyhdistyksen luottamustehtäviin asti.

Ei. Näin ei välttämättä enää todellakaan tule käymään sillä viimeisien vuosien aikana uusien metsästyskorttien suorittajista iso osa on suurista kaupungeista tulevia, noin 30-39-vuotiaita miehiä ja naisia. Naisia yleisestikin ottaen on jo puolet uusista metsästystutkinnon suorittaneista. Pelkästään tämä hieno kehitys muuttaa vääjäämättä elämäntapaamme sillä naiset suhtautuvat metsästykseen selkeämmin luontoelämyksen tai koiraharrastuksen osana. Tätä kautta saapuu koko ajan enemmän uusia, raikkaita tuulia lajimme pariin.

Uusista metsästäjistä iso osa on myös ihmisiä, joiden perheessä ei välttämättä ole ennen metsästetty. He tulevat siten usein myös suvusta, jolla ei välttämättä ole enää mitään kontaktia metsästysseuroihin tai yleensäkään tämän tyyppiseen yhdistystoimintaan. Heillä voi olla huomattavasti korkeampi kynnys päästä käsiksi metsästysmahdollisuuksiin, ja yleensäkin tunnustautua metsästäjäksi.

Kuitenkin tämän elämäntavan jatkuvuuden kannalta on tärkeää että kaikilla, erityisesti näillä uuden aallon metsästäjillä olisi samanlainen matala kynnys päästä sisään metsästykseen ja sen tarjoamiin luontokokemuksiin. Olisi suotavaa, että hekin voisivat vielä 10 vuoden kuluttuakin ylpeänä tunnustautua metsästäjiksi ja sitä kautta ihan samanlaisiksi luonnonystäviksi kuin muutkin metsistämme luontosuhdettaan hakevat ihmiset. Kaikkien ihmisten pitäisi saada kuulua johonkin ryhmään ihmisenä, omana itsenään sillä hyväksytyksi tulemisen tarve on koodattu meidän kaikkien laumoissa elävien nisäkkäiden DNA:han. Siksi on tärkeää että myös me metsästäjät saamme kokea hyväksyntää jatkossakin, kaikissa muodoissamme.

Metsästys on ennen ollut pakollinen tapa hankkia ruokaa pöytään. Metsä on ollut se viimeinen hätävara josta nälkään on ravintoa saatu. Enää emme välttämättä ole siinä tilanteessa, mutta mitä metsästys vuonna 2019 sitten oikein on? Kaiken tämän murroksen keskellä?

Me Vastuullisen Eränkäynnin puolestapuhujat haluamme tällä hankkeella lähteä sitä teidän kanssanne määrittelemään. Me tiedämme että kestävä, eettinen metsästys on elintapamme jatkuvuuden elinehto. Haluamme tarjota foorumin jossa vastuullisuutta tarkastellaan eri näkökulmista metsästyksen viitekehyksessä. Tällä sivustolla haluamme tuoda esiin erilaisia ajatuksia siitä, voisiko esimerkiksi vuoden 2019 matkailutrendin, lähimatkailun ja metsästyksen yhdistää syrjäseutujemme hyväksi? Haluamme keskustella teidän kanssanne siitä, miten kaupunkilaismetsästäjä pääsee mahdollisimman vastuullisesti metsästysmahdollisuuksien äärelle. Haluamme tuoda esiin uusia näkökulmia metsästykseen liittyvien luontokokemusten taltioimisesta uusin keinoin. Haluammepa tietenkin puhua myös siitä, miten riistaeläin päätyy kaikkein eettisimmin sinne missä se voi tarjota kaikkein mahtavimpia elämyksiä, eli ruokalautaselle.

Haluamme siis haastaa teidät kaikki mukaan Vastuulliseen Eränkäyntiin vuonna 2019! Tervetuloa keskustelemaan kanssamme tänne blogiimme, ja Premium Tour 2019 kiertueelle ympäri maan!

Vastuulliset Eränkävijät:

Nordic Distribution Oy, Teuvo Louhisola Oy, Sasta Oy, FinnHunting Oy ja Continental Renkaat