Riista ja sen metsästys tarjoavat elämyksiä monella tasolla. Itse metsästystapahtumien lisäksi riista tuottaa hienoja kokemuksia ketjun toisessakin päässä, joskus yllättävälläkin tavalla.
Viimeisin omakohtainen kokemus oli, kun viikonlopun pikaisella pistäytymisellä eräässä pohjoisen hiihtokeskuksessa osui paikallisen rinneravintolan ruokalistalta nokan eteen hieno yllätys. Metsä-Lapissa kun oltiin, niin kaakaoiden ja erilaisten pikkupurtavien joukossa oli myös kunnon ruokaa ja tällä kertaa isolla K:lla. Paikallinen hirvi oli päätynyt menulle hampurilaispihvin muodossa, eikä omaa ateriavalintaa tarvinnut miettiä sekuntiakaan. Niin harvoin kun kulkiessaan pääsee maistamaan paikallista riistaa – ja kyllä se olikin upea kokemus… Paikallisen seuran kaatamaa, tunturin lähijängältä kaadettua hirveä. Laskettelurinteen päältä pystyisi kuulemma jopa näyttämään mihin sen pihvin raaka-aineen taival oli päättynyt. Nämä ovat juuri niitä hienoja tarinoita, jolla suomalainen riista myy itsensä turisteille ja voi pojat, että sitä pihviä on muisteltu vielä jälkeenkin päin!
Yksi suurin ihmetys tässä metsästyksen luvatussa maassa onkin riistaan kohdistuvat ristiriitaisuudet. Kun tämän päättyneenkin kauden aikana seurasi keskusteluja, niin riistan määrä aiheutti kohinaa sekä metsästyspiirien sisä- että ulkopuolella. Pääsivätpä ”suuret haittaeläimet” jo lehtien keskustelupalstoillekin. Totta puhuen, pitää muistaa, että meillä riistakannat ovat vielä alhaiset verrattuna esimerkiksi länsinaapureihin.
Riistaa siis tuntuu nyt olevan tarjolla, ja samaan aikaan sen lihalle on kohisten kasvava kysyntä. Lähiruoka-trendi sataa suoraan kotimaisen riistan laariin ja yksi isoimmista asiakaskunnista olisi ekotietoinen kaupunkilainen, joka ei välttämättä muuta punaista lihaa halua syödä. Toinen potentiaalinen, iso kohderyhmä olisi lisääntyvistä ruoka-aineallergioista kärsivät perheet. Ongelma vain on ettei heidän ei ole kuitenkaan helppo löytää riistaa ihan noin vain.
Osaltaan kyse on varmasti siitä, että riistan liha on palkkio metsästäjille kovasta työstä – osaltaan arasta poliittisesta kysymyksestä liittyen maanomistajasuhteisiin. Osin kyse voi olla myös siitä, että nykyisessä pykäläviidakossa ei oikein tiedetä voiko lihaa yleensä myydä, tai ainakin se tuntuu haastavalta. (Riistaahan siis voi pienissä määrin myydä leimaamattomana kotitarvekäyttöön.)
Kyse on myös riistan arvostuksesta. Jos hirvestä tai peurasta ostoilmoituksia jossakin näkee, haetaan siinä yleensä ravintoa metsästyskoiralle. Kuitenkin, maamme parhaiden fine dining-ravintoloiden lautasella riistan lihalla voi olla 200-kertainen arvo verrattuna koiranruokaan; siis sitten kun se on päätynyt koko jalostusketjun läpi huippukokin rakentaman kulinaristisen taideteoksen muodossa asiakkaan lautaselle elämyksiä tuottamaan. Kyllähän me metsästäjät tämän tiedämme.
Yksi parhaista asioista pitkän kauden jälkeen on kaivaa pakkasesta esiin jokin hieno pala ja hykerryttävästä odotuksen tunteesta hiljaa hymistellen pohtia mitähän siitä tällä kertaa loihtisi? Riistaruoat ja erilaisten reseptien rakentaminen ovat hienolla tavalla nousseet myös sosiaalisessa mediassa yhdeksi tärkeäksi osaksi meidän harrastustamme. Enää kaikki ei päädy jauhelihana arkiruokaan, vaikka tätäkään ei pidä väheksyä. Riistalla pitää olla arvo kaikissa hintaluokissa ja kaikissa olomuodoissa. Eihän tuon alun esimerkin hampurilaisateriakaan maksanut tavallista enempää.
Yksi Vastuullisen Eränkäynnin pääteeseistä on, että riistalla todellakin pitää olla arvonsa. Riista on monessa muodossa maallemme hieno mahdollisuus, ei uhka. Se voisi olla isompikin lähimatkailun muodossa syrjäseuduilla rahaa tuova asia.
Osaltaan tästä syystä Vastuullisen Eränkäynnin puolestapuhujien joukkoon liittyy nyt myös ruokapuolen ammattilainen, Ab Chipsters Food Oy. Chipsters Foodin juuret ovat kalanjalostuksessa, mutta yritys on 85-vuotisen historiansa aikana kasvanut yhdeksi isoimmista hotelli-ja ravintola-alan raaka-aineiden toimittajista.
Chipsters Food on 85 v. juhlavuotensa kunniaksi päättänyt aktivoitua myös riistan osalta ja haluaakin heittää kaikille metsästäjille ja metsästysseuroille haasteen nimeltä ”2400 sorkkaa”. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että yritys tarjoutuu ostamaan tämän vuoden aikana 200 hirven ja 400 valkohäntäpeuran ruhoa – siis toisin sanoen 600 kotimaista sorkkaeläimiin laskettavaa riistaeläintä. Suurimpana vaatimuksena on, että eläimillä on kaikki raajat tallella. Tästä on luonnollisesti linkki laadukkaaseen riistalaukaukseen, josta tulemme puhumaan varmasti myöhemmin. Itse sorkat toki voi jättää jo alkukäsittelyvaiheeseen, kunhan koipien lihat ovat käytettävissä!
Yhteistyön myötä tulemme siis vuoden aikana puhumaan Chipsters Foodille tärkeästä neliapilasta:
- Riistan arvostus
- Riittävät riistakannat
- Laadukas riistalaukaus ja riistan käsittely sen jälkeen
- Riistan saatavuus ja logistiikka
Chipsters Food tulee myös rakentamaan jalostusketjun, jossa metsästäjien osuus on hoitaa riistaeläin siististi nyljettynä sellaiseen muotoon, että sen pystyy leimaamaan. Itse leimaamisen ja kuljetuksen jatkojalostuspaikkaan tulee hoitamaan Chipsters Food. Metsästäjien vastuu päättyy siihen, että riista on asianmukaisesti kohdeltuna ja riittävällä laatutasolla päätynyt kinneriin ilman nahkaa, sisäelimet lihan tarkastusta varten pakattuna. Tästä ja muista asioista tähän liittyen tulemme kertomaan seuraavissa artikkeleissa.
Ruhon laadulle tullaan myös rakentamaan laatuluokat ja kriteerit. Haaste on nyt kuitenkin heitetty! Arvon riistakin ansaitsee!
