Vieraskynästä: Riistalla anemiaa vastaan

Vieraskynässä: Aleksi Lumme

Kaupungissa asuvasta ystäväpiiristäni yhä useampi on tullut kyselemään metsästysharrastuksestani kuultuaan, että olisiko minulta mahdollista ostaa riistalihaa.  Lisääntynyt keskustelu eläinten elinolosuhteista ja ilmastonmuutoksesta on saanut ison joukon suomalaisia miettimään omien ruokailutottumustensa eettisyyttä. Kysymys on tietenkin vaikea, sillä ei ole olemassa yksiselitteisesti parasta vaihtoehtoa, ainakaan sellaista joka sopisi sellaisenaan kaikille.

Ihmisten elämäntilanteet, tavat ja tottumukset ovat valtavan moninaisia, eikä minkään niistä muuttaminen ole mikään pieni projekti. Yleensä onnistuneiden muutosten takana on joku väistämätön este, tai muutos, jonka takia tapojen tarkastelu on välttämätöntä.

Näin oli myös erään kasvisruokavaliolla elävän ystäväni kohdalla. Lääkäri totesi hänellä vakavan raudanpuuteanemian ja ehdotti, että ruokavalioon olisi syytä lisätä lihaa. Näin siksi, että vaikka rautaa voikin lisätä ruokaan valmisteista, se imeytyy paljon huonommin, kuin eläinkunnan tuotteista saatu rauta.

Miettiessään minkälaista lihaa ystävä lautaselleen lisäisi, päättelyketju oli varsin suora. Rauta imeytyy punaisesta lihasta parhaiten ja koska ilmastokuormitus oli ystävälleni tärkeä kysymys, valinta oli helppo: riistaliha. Sen saaminen sen sijaan ei kaupunkilaiselle ollut täysin itsestäänselvää. Koska ystäväni tiesi metsästysharrastuksestani, hän kysyi voisiko minun kauttani saada riistalihaa.

Metsästäjä ei toki saa myydä metsästämäänsä lihaa omasta pakkasestaan, mutta ystävälle lahjoittaminen lienee sallituissa rajoissa. Tässä tapauksessa tarve oli kaiken lisäksi niin suuri ja hyvin perusteltu, että lahjan antamista ei tarvinnut kahdesti miettiä.  Metsästäjälle liharuoan arvo on ilmiselvä. Kun löytyy ihminen, jonka arvostus ruokaa kohtaa on yhtä ilmeinen, on lahjapakastin on helppo avata.

———

 

Aleksi Lumme on Helsingissä asuva kaupunkilaista esittävä maalainen ja tuore metsästäjä. Aleksi löysi metsästyksestä arvokasta vastapainoa työelämälle, yhteyden omiin lähisukulaisiinsa ja keinon muuttaa ruokavaliotaan eettisemmäksi. Nämä muutokset elämässä olivat niin merkittäviä, että Aleksi kirjoitti aiheesta kirjan, Metsästä – pyyntionnea ja mielenrauhaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.