Hirvijahti on jälleen käynnistymässä täydellä painollaan koko maassa. Metsiemme suurin sorkkaeläin, se joka aiheuttaa joka vuosi keskustelua puolesta ja vastaan on joka tapauksessa myös metsiemme arvokkaimpia eläimiä. Näin on siis monessakin mielessä. Keskieurooppalaisen metsästäjän silmissä pohjoisen taigan hirvi on äärimmäisen haluttua riistaa, ja kyllä keskiverto kotimainenkin metsästäjä myöntää että laadukkaasti tehty hirvenliha on myös lautasella loistavaa.
Kotimaisen metsästyksen riistalihan arvo arvioidaan tällä hetkellä olevan noin 60 miljoonaa euroa, kuten Metsästäjäliittokin hirvenmetsästykseen liittyvässä uutisessaan toteaa. Tästä suurin osa on luonnollisesti hirvieläinten lihaa. Tuo luku ei esitä kuitenkaan muuta kuin nykyistä arvoa. Kukaan ei osaa tarkasti arvioida miten iso luku olisi jos metsiemme arvoriista pystyttäisiin hyödyntämään paremmin. Summa voisi ehkä olla jopa niin iso, että se auttaisi työllistymistä maamme niilläkin alueilla, joissa muuten kärvistellään.
No, tuo on isompi poliittinen keskustelu johon ei tässä kirjoituksessa haluta enempää ottaakaan kantaa. Tämän artikkelin pääpointti on antaa lauantaina hirvijahtiin lähteville paremmat eväät eettiseen ja lihan laadun varmistavaan riistalaukaukseen. Kyllä. Se minkälaisena liha päätyy lautasellesi alkaa jo siitä, mitä valintoja teet välineitä valitessasi sekä miten kesän aikana harjoittelet riistalaukausta. Laadukkaan laukauksen kulmakivet ovat laadukas luoti ja sen oikea sijoittaminen.
Aina särähtää vähän korvaan kun kuulee kaatotilanteen jälkipeleissä lauseen ”otin ristikon lapaan ja laakasin”. Lapa on hyvin sitkeästi iskostunut suurimmalle osalle ”hotspotiksi” eli siksi kuumaksi pisteeksi mihin luoti pitää hirvessä sijoittaa. Periaatteessa tämä on hyvä koska lavan takana ovat myös isoin osa keuhkoista, joihin eettinen riistalaukaus kannattaa aina pyrkiä sijoittamaan.
Asiassa on vain kaksi muttaa: Jos huonoa tuuria on mukana, on varsinkin liikkeessä olevaa eläintä ammuttaessa vastassa hirven kovin ja isoin putkiluu eli olkavarsi. Monesti sanotaan että luoti oli huono kun se vaurioitti lapaa noinkin pahasti. Usein näissä tilanteissa onkin käynyt niin, että luoti on hajottanut eläimen etujalan ”kyynärpäästä” luuta joka eläimen vielä jatkaessa matkaansa onkin se elementti joka tuhoaa lihasta.
Toinen mutta on se, että lapapaisti ja yleensäkin lapa on aivan loistavaa raaka-ainetta esimerkiksi pataruokiin. Jos sille alueelle sijoitetaan sellainen laajeneva luoti, joka saattaa sirpaloitua luuosumissa, ja samalla saadaan haavakanavan ympärille leviämään luunsiruja, voi tuloksena olla kivulias riistalaukaus joka samalla vie suhteellisen ison kasan arvokasta lihaa koiranruoaksi.
Liian eteen lavalle sijoitettu laukaus voi siis pahimmassa tapauksessa laittaa luodin paikkaan josta se ei välttämättä selviydy kunnialla, ei edes eettisen riistalaukauksen näkökulmasta ja samalla saadaan aikaan lihahävikkiä joka olisi helposti vältettävissä oikeilla valinnoilla.
Nämä kaksi näkökulmaa siis puoltavat sitä, että luoti sijoitettaisiinkin lavan taakse, niin sanottuun ”kainaloon”. Käytännössä siis etujalan takareunan linjalle tai hivenen taaemmas. Lavan takana vastassa on lähinnä nahkaa, rustoa ja joustavia kylkiluita eikä esimerkiksi mitään arvokkaampaa ruhon osaa. Samalla ollaan kuitenkin eläimen anatomiassa sillä alueella, jossa keuhkojen lisäksi sijaitsee tärkeistä elimistä esimerkiksi maksa. Toki sekin on monen herkku, mutta samalla riittävän keuhkokudokseen kohdistetun haavakanavan kanssa paikka joka varmistaa eettisen riistalaukauksen, eli eläimen menehtymisen sen legendaarisen 10 sekunnin sisällä.
Hyvää riistalaukauksen sijoittelua ja esimerkiksi hirven anatomiaa voi opetella esimerkiksi Metsästäjäliiton riistalaukaus-sivulta. Toinen hyvä vinkki on kesäinen harjoittelu esimerkiksi peuran anatomia-taululla, jossa takapuolelta näkee selkeästi miten ammuttu laukaus sijoittuu suhteessa peuran anatomiaan.
Vielä kun yhtälöön valitaan luoti, joka sekä avautuu kevyemmässäkin vastuksessa sekä pysyy luuosumissa liki 100 % jäämäpainossa, on laadukas liha yhä lähempänä lautasta. Kupariluodeista keskustellaan nyt EU:n takia aktiivisesti ja akuutisti, ja lyijyttömyyttä perustellaan usein terveysseikoilla. Fakta kuitenkin on, että lyijyttömyys ei pitäisi olla se suurin syy siirtyä laadukkaaseen kupariluotiin vaan aidon, täyskuparisen luodin suorituskyky.
Moderni, laadukas kupariluoti on siis mahdollisesti suorituskyvyltään jopa parempi kuin perinteinen lyijyluoti. Kupariluodinkin valinnassa kannattaa kuitenkin muistaa etteivät kaikki kupariluodit ole samanlaisia. Esimerkiksi Lapua Naturaliksen materiaali poikkeaa sitkeydeltään monista muista kupariluodeista. Aiheesta voi lukeaa lisää Ruutia ja Rautaa-blogin puolelta.
Lapua Naturaliksen tehon on tällä kaudella pohjoisimman Suomen hirvijahdeissa ehtinyt toteamaan myös Chipsters Foodin Jyri Hänninen. Kuten on helppoa päätellä, laadukkaan raaka-aineen ammattilaisena Jyrikin kiinnittää paljon huomiota siihen, miten ja millä riistaliha lautaselle saadaan. ”Ammuin itse nyt Naturaliksella ja voin kyllä varauksetta todeta että Natu toimii”, Jyri toteaa ja jatkaa: ”ammuimme jokusenkin hirven kaliiperin 9,3×62 Naturaliksella. Hirvien loppu tuli joka tapauksessa nopeasti ja eettisesti ja saimme jopa luoteja useamman talteen.” Tämä kertoo siitä, miten suorituskykyisesti luoti työnsä on tehnyt.
Koska riistalihan hankinnassa metsästys on ainoa keino, ampuminen ja siitä seurauksena eläimen nopea menehtyminen ovat vastuullisen metsästyksen ydin. Lihan laatuun vaikuttavana yhtälönä osumapiste ja luodin toiminta ovat tärkeimmässä mahdollisessa roolissa. Kun eläin ammutaan oikein, hyvällä keuhko-osumalla esimerkiksi hygieniariskinä toimivaa pistämistä ei tarvita. Logiikka on siinä, että lihan laatua riiputuksen aikana heikentävä veri poistuu riittävän laaja-alaisen keuhko-osuman seurauksena muutenkin kudoksista. Ruhon käsittely maastossa kannattaisi aina muutenkin minimoida. Yhtenä osana riistan laadukasta ja kunnioittavaa kohtelua riistalaukauksen jälkeen on luonnollisesti myös ruhon kuljetus maastosta pois. Mitä korkeammalla kunnioituksella tämä vaihe tapahtuu, sitä laadukkaampaa lihaa leikkausvaiheessa saadaan aikaiseksi.
Chipsterin 2400 Sorkkaa-haasteen osalta laskurissa on nyt luku 2208. Sorkkia on siis päätynyt peurojen myötä leikkaamoon jo 192 joten alku on hyvä. Nyt sitten vain myös hirviä tarjoamaan.
Näillä eväillä onkin hyvä taas lähteä hirvijahtikauteen 2019!
