Eilen vietettiin monenlaista juhlaa. Oli reserviläispäivää, oli venetsialaisia ja kesän päättäjäisiä, oltiin yötä metsässä ja oli siis myös Suomen luonnon päivä. On hienoa, että Euroopan viimeisten erämaiden kotimaa on huomannut että tätä luontoa kannattaa liputtaa. Aina kun siniristilippu nousee salkoon on kyse suuresta kunnioituksesta aihetta kohtaan.
Suomen luontohan on se, joka mahdollistaa myös meidän hienon luontoharrastuksemme. Jos ei olisi monimuotoista luontoa, ei olisi riistalle sopivia elinympäristöjä. Jos ei olisi riistalle sopivia elinympäristöjä, ei olisi myöskään riistaa. Jos ei olisi riistaa, ei meillä olisi puhdasta, kotimaista ja ekologista lähiruokaa lautasellamme. Ajatteluketju on aika selkeä ja johdonmukainen.
Tässä myös yksi syy miksi Vastuullinen Eränkäynti lähti mukaan Erämessut Goes Haltia-tapahtumaan. Koska luonto on myös meidän metsästäjien rauhan ja ruoan tyyssija, haluamme rakentaa siltoja luonnon eri ”stake-holdereiden” välille. Luonto ei kuulu yksistään retkeilijöille, maastopyöräilijöille, marjastajille, luontokuvaajille…tai meille metsästäjille. Näin harvaan asutussa maassa on varmasti tilaa kaikille, kunhan on myös ymmärrystä toisiamme kohtaan.
Yksi hieno ulostulo metsästäjien harrastuksen oikeutuksesta on Aleksi Lumpeen kirjoittama ”Metsästä – Pyyntionnea ja Mielenrauhaa”-kirja. Myös tämä linkin artikkeli täsmentää hienosti viisi metsästykseen liittyvää positiivista näkökulmaa. Aleksi vieraili Vastuullisen Eränkäynnin osastolla puhumassa omista näkökulmistaan sekä kirjan synnystä. Kiitos siitä, Aleksi! Parhaillaan on myös Facebook-sivullamme käynnissä arvonta jonka johdosta kirja voi päätyä myös sinun hyllyysi joten käypä katsomassa! Jos et vielä seuraa Vastuullista Eränkäyntiä Facebookissa niin tee se!
No, takaisin pääteemaan. Kaikilla meillä on siis osin oikeutemme nauttia Suomen hienosta luonnosta, ja tietenkin velvollisuutemme.
Yksi asia mitä esimerkiksi jokamiehen oikeudesta nauttivat saattavat hieman hämmästellä on tietenkin se, että me metsästäjät olemme korostetun velvollisia pitämään huolta maanomistajien omaisuudesta. He ovat meille luonto-omaisuutensa vuokranneet vastineena riistakantojen tasapainon hoitamisesta. Näin me olemme osaltamme auttamassa heidän omaisuutensa hoitamisessa. Siksi meidän metsästäjienkin kannattaa asia pitää mielessä. Tämänkin kauden alkaessa on esimerkiksi jo tullut kannettua jonkin verran toisten hylsyjä pois kyyhkypaikoilta.
Toinen asia, jossa metsästäjät ovat korostuneen vastuullisia luonnolle on tietenkin se riistalaukauksen hetki. Totuus on, ettei ekologinen lähiriista päädy lautaselle ilman sitä, ja siksi meillä on vastuumme luonnolle hoitaa tuo viimeinen tapahtuma mahdollisimman eettisesti.
Puhdas ampumataito, sekä riistaeläimen anatomian tuntemus ovat jo tulleet esiin aikaisemmissa blogeissa. Ne ovat osa tietotaitoamme joten tiedä mihin ja miten sijoittaa luoti! Nyt voisi vielä nostaa esiin sen, että vastuullinen eränkävijä pyrkii aina käyttämään mahdollisimman suorituskykyisiä patruunoita.
Miten sitten mitataan eettiseen riistalaukaukseen tarvittavan patruunan suorituskyky? Laissa, sekä yleisessä keskustelussa käytetään paljon joule-määritelmiä, monin osin virheellisesti. Ne ovat matemaattisella kaavalla aikaansaatuja mitattavia suureita. Ne eivät kuitenkaan ota huomioon ihan kaikkia fysiikan lakeja.
Riittävän tehokkaan osuman aikaansaamiseksi tarvitaan käytännössä haulikonpatruunoissa riittävä haulikuvio sekä sopiva haulin tunkeuma. Keinoja on monia, joko pienempi ja raskaampi hauli tai sitten kevyemmissä materiaaleissa kuten teräksessä enemmän vauhtia. Tässä yhtälössä voi kuitenkin kuvion tasaisuus unohtua, joten jokainen vastuullinen eränkävijähän testaa käyttämänsä ase-patruuna-supistaja-yhdistelmän ennen kuin astelee sorsan iltalennolle, eikös juu?
Tänään alkavan peltohirven, peuran ja kauriin pyynnissä taas luotiaseen luoti on se ainoa kontaktipinta metsästäjän ja riistaeläimen välillä. Luoti tekee kaiken työn, joten huomio pitäisi juurikin olla siinä ja eniten siinä. Vain riittävän laadukas luoti suoriutuu siitä työstä, mihin me metsästäjät sen lähetämme: Pysyy kasassa myös luuosumissa, avautuu riittävän nopeasti ja tunkeutuu silti koko riistaeläimen torson läpi maksimaalisen haavakanavan tehden. Ja kaiken tämän vielä arvokasta lihaa säästäen. Vain siten saadaan ne kaikki neljä koipea hyödynnettyä ruoaksi asti.
(Tähän muuten sellainen välihuomio että vaikka laki ei kauriille vaadikaan laajenevaa luotia, on nykyaikainen metsästysluoti myös kauriille se tehokkain.)
Viime viikolla paljon keskustelua aikaan saanut EU:n suunnittelema totaalinen lyijykielto on luonnollisesti noussut isoksi uhkakuvaksi myös metsästäjille. Jos lyijy kielletään, joudutaan helposti taas uudestaan esimerkiksi ampumaratojen kanssa laajaan luparumbaan jossa joudutaan jälleen uudelleen arvioimaan oliko se nyt sittenkään niin, että tällä ehdottomasti vain lyijylle sallitulla radalla ei olekaan ihan niin ehdotonta enää käyttäkään vain lyijyä? Luulemme että metsäteollisuuden edut eivät ole muuttuneet, ja paikoilla missä talousmetsä on radan laidalla voi teräs olla edelleen ongelma…Saapa nähdä.
Yksi lohtu asiassa kuitenkin on: Nykyaikainen moderni kupariluoti on monissa tapauksissa ehdottomasti suorituskykyisempi kuin perinteinen lyijysydäminen vaippaluoti. Esimerkiksi Lapuan Naturalis tekee edellä mainitut asiat jopa paremmin kuin lyijyluoti. Vain sen ansiosta, että se on tehty kuparista saadaan aikaan sekä nopea aukeaminen että koossa pysyminen myös luuosumissa. Vaippaluodilla tämä olisi mahdoton yhtälö. Liki puhdas kupari on pehmeää ja siksi luoti aukeaakin jo noin 500 m/s nopeuksissa. Silti, sitkeytensä ansiosta se pysyy koossa ja toimintakysyisenä vielä yli 1000 m/s nopeuksissa. Solidiksi tehty, sienenä avautuva luoti ei hajoa niin helposti, ja avautuneen luodin kärkiontelon ansiosta myös riistalaukauksen lopputulos on nopea ja eettinen, tietenkin oikeaan kohtaan sijoitettuna. Lyijy ei siis aina ole pakollinen, vaan muilla ratkaisuilla voidaan saada jopa parempia lopputuloksia.
Osumakohdan osalta vielä loppuun pieni vinkki: Niitä perinteisiä lapalaukauksia eli putkiluun läpi ammuttuja laukauksia kannattaa tälläkin sorkkaeläinkaudella välttää, hirven vahvin luu kun voi olla vähän paha vastus. Siinä vähän taaempana kainalossa on ihan hyvä paikka, lihahävikki on pieni ja hyvä keuhko-sydän-osuma tuloksena silti.
Turvallisia, eettisiä ja suorituskykyisiä riistalaukauksia hirvieläin-jahtiin lähteville. Nautitaan taas ja hankitaan rauhaa ja ruokaa upeasta luonnostamme nauttien. Ja sitä kaikin tavoin kunnioittaen.
